UUSIN: Ihmisen rasvahapot

Kuvassa olevat tuotteet sisältävät hyvin erilaisia rasvahappoja.

Uutta tietoa rasvahapoista

Muutaman viime vuoden aikana ruoan ravintoarvojen tutkijat ovat olleet kiinnostuneita ihmisen ruoan mukana kehoon tulevista rasvahapoista. On tutkittu tarvittavan vuorokautisen rasvan määrää, laatua ja erityisesti sitä, että missä määräsuhteessa erilaisia rasvoja tulisi ravinnosta saada.
Mitkä ovat välttämättömiä rasvahappoja, eli niitä pitää saada ruoan mukana, koska keho ei kykene niitä tarvittavien entsyymien puuttuessa valmistamaan jo kehossa olevista rasvahapoista? Mihin rasvahappoja tarvitaan ja miten ne vaikuttavat ihmisen terveyteen tai sairauksiin?

Omega-6 rasvahappoihin kuuluvaa linolihappoa (LA) sekä omega-3 rasvahappoihin kuuluvaa, DHA:n esiasteena toimivaa alfalinoleenihappoa (ALA) on pidetty ihmiselle välttämättöminä rasvahappoina. Näkemystä on perusteltu sillä, ettei ihmisen elimistö pysty valmistamaan niitä ja, että ne muodostavat omega-3 ja omega-6 rasvahappojen rungon.

Tohtori Matti Tolonen kirjoittaa artikkelissaan omega-6 ja omega-3 rasvahappojen suhteesta. Hän toteaa, että liian suuri suhde altistaa ihmisen matala-asteisille tulehduksille. Artikkeli on päivitetty 21.04.2020.

Omega-6/omega-3 suhteen pitäisi olla mielellään 2:1 korkeintaan 4:1. Suomalaisilla sen on yleensä 7-8/1 ja amerikkalaisilla jopa 17-20/1. Uusimmissa tutkimuksissa on todettu, että suhde 1:1 tai 1:2 olisi ihmiselle kaikin puolin hyväksi. Saamme nykyisin ruoasta liikaa linolihappoa (LA, omega-6), koska sitä on lähes kaikissa ravintoaineissa. Alfalinoleenihappoa (ALA, omega-3), josta keho rakentaa EPA ja DHA rasvahappoja (omega-3) pitäisi hankkia enemmän. Ravintoarvolaskenta on osoittanut ja todistanut, että näitä ns. kalarasvahappoja EPA ja DHA on mahdotonta saada riittävää, nykyisin suositeltavaa määrää, tavallisesta arkiruoasta. Helpoimmin ne saa suoraan esimerkiksi sitruunanmakuisesta Möllerin kalanmaksaöljystä, joka on aitoa luonnontuotetta.

https://www.moller.fi/mika-omega-3-ja-omega-6-rasvahappojen-ero/

Molemmilla, sekä omega-3, että omega-6 rasvahapoilla, on merkittävä rooli useissa kehon toiminnoissa. Näiden rasvahappojen suurin ero on, että saamme omega-6 rasvahappoja ruoasta enemmän kuin tarpeeksi, kun taas riittävä omega-3 rasvahappojen saanti on haastavaa. Tämä aiheuttaa epätasapainon, jolla voi olla haitallisia vaikutuksia.

Yltäkylläisesti omega-6-rasvahappoja

Omega-6 rasvahapoista linolihappo on erityisen tärkeä lapsen normaalin kasvun ja kehityksen kannalta. Saamme omega-6 rasvahappoja lihasta ja lihavalmisteista sekä kasviperäisistä tuotteista, kuten soijasta, maissista, auringonkukkaöljystä, majoneeseista ja margariinista. Omega-6 rasvahappoja löytyy myös pähkinöistä ja siemenistä. Länsimainen ruokavalio sisältääkin runsaasti omega-6 rasvahappoja sisältäviä elintarvikkeita ja omega-6 rasvahappoja saadaan myös lähes huomaamatta esimerkiksi keksien, perunalastujen, valmisruokien ja pussikeittojen muodossa.

Niukasti omega-3-rasvahappoja

Omega-3 rasvahapoista EPA ja DHA ovat tärkeitä sydämen toiminnassa ja DHA aivojen ja näköaistin toiminnassa. Saamme näitä rasvahappoja erityisesti rasvaisista kaloista. Rasvaisia kaloja ovat esimerkiksi lohi, kirjolohi, taimen, sardiini, makrilli, anjovis ja silli. Suomalaisista kaloista myös silakka, muikku ja siika sisältävät hyvin omega-3 rasvahappoja. Ongelmaksi muodostuu usein se, ettei kalaa syödä riittävästi. Tällöin omega-3 rasvahappojen saanti voi olla puutteellista.

Omega-3 ja omega-6

Ihmiskeho tarvitsee sekä omega-3, että omega-6 rasvahappoja. Vaikka nämä rasvahapot eroavat toisistaan, imeytyvät ne samojen reseptoreiden kautta. Mikäli keho saa paljon omega-6 rasvahappoja ja vähän omega-3 rasvahappoja, omega-6 rasvahapot ”voittavat kilpailun” samoista reseptoreista ja omega-3 rasvahappojen imeytyminen estyy. Juuri tämän vuoksi rasvahappojen saannin tasapaino on tärkeää ja monet haluavatkin lisätä omega-3 rasvahappojen saantiaan tasapainon saavuttamiseksi.

Alla olevasta osoitteesta löytyy kuvasta 3 vahvasti yllä olevaa tekstiä tukevaa näkemystä siitä, että omega-3 rasvahappo alfalinoleenihappo (Alpha-Linolenic acid) on huomattavan tärkeä kalarasvahappojen EPA ja DHA lähtöaine, kemiallisen reaktiosarjan perusrasvahappo.
Linolihappo (Linoleic acid) on arakidonihapon (Arachidonic acid) lähtöaine.
Molemmat käyttävät reaktiosarjan toteutukseen samoja entsyymejä.
Näin ollen, jos linolihapon saanti ravinnosta on huomattavasti runsaampaa kuin alfalinoleenihapon saanti, niin välttämättömien rasvahappojen eikosapentaeenihapon (EPA) ja dokosaheksaeenihapon (DHA) saanti reaktiopolun kautta vaikeutuu huomattavasti.
EPA ja DHA voidaan kuitenkin hankkia aineenvaihduntaan suoraan esim. nauttimalla Möllerin kalanmaksaöljyä. Kala on hoitanut reaktiopolun tehtävän.

https://www.intechopen.com/books/fatty-acids/importance-of-fatty-acids-in-physiopathology-of-human-body

Figure 3. The omega-3 and omega-6 metabolism pathways.
Kuvassa 3 on omega-3 ja omega-6 reaktiopolut ihmisen aineenvaihdunnassa.

For their metabolism, both omega-3 and omega-6 fatty acids use the same pathway, including the same enzymes.
Aineenvaihdunnassaan molemmat omega-3 sekä omega-6 käyttävät samaa reaktiopolkua ja samoja entsyymejä.

Omega-3 ja terveysvaikutukset

Omega-3 rasvahappoja sisältävillä ruoilla on lukuisia terveysvaikutuksia solutason vaikutuksien lisäksi. EPA ja DHA ovat tärkeitä sydämen toiminnalle ja DHA aivojen normaalille toiminnalle ja se auttaa myös säilyttämään normaalin näkökyvyn. Omaan terveyteen voidaankin vaikuttaa yksinkertaisilla tavoilla kuten nauttimalla keholle tärkeitä ravintoaineita. Terve keho on myös sijoitus tulevaisuuteen, sillä terve keho voi paremmin myös ikävuosien lisääntyessä.

Syö enemmän kalaa

Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Suomen Sydänliitto suosittelevat kalan syömistä 2-3 kertaa viikossa eri kalalajeja vaihdellen. Suomen Sydänliiton mukaan ainakin osan tästä on hyvä olla rasvaista kalaa. Kala sisältää omega-3 rasvahappojen lisäksi myös muita hyviä ravintoaineita, kuten proteiinia ja kivennäisaineita, joten sen syöminen on aina suositeltavaa. Mikäli kala ei kuitenkaan maistu tai suositukset tuntuvat muutoin haasteellisilta, tulee avuksesi Möller kalanmaksaöljy tai omega-3 kapselit.

Mikä on omega-3 indeksi?

Nykyisin on olemassa omega-3:n todellista saantia ja tarvetta selvittävä verikoe, omega-3 indeksi. Sen mittaaminen punasolusta ennustaa sairastumisen riskiä ja kroonisten tautien kulkua, aivojen kiihtyvää vanhenemista sekä kuolemanvaaraa paremmin kuin seerumin kolesterolin tai rasvahappojen mittaus. Valitettavasti omega-3 indeksi näyttää olevan vielä tuntematon asia suomalaisille lääkäreille ja suurelle yleisölle.

Omega-3 indeksi kertoo, minkälainen riski on sairastua kroonisiin tauteihin, kuten sydän- ja verisuonitautiin, aivohalvaukseen tai masennukseen. Riski on hyvin vähäinen, kun indeksi on 8–11 % (tai yli). Tällainen indeksi vähentää sydänkuoleman riskiä peräti 90 %. Vastaavasti sairastumisen riski on suuri, kun indeksi on alle 4 %. Näiden lukujen välissä oleva indeksi kertoo kohtalaisesta sairastumisen ja kuoleman riskistä. Sydäntautiin ja masennukseen sairastuneilla on yleensä ollut liian pieni indeksi (alle 4 %).

Ravinnon yleisimmät rasvahapot

Ihminen on nisäkäs, tasalämpöinen ja selkärankainen eläin.
Eläimistä, kasveista ja mikrobeista on löydetty yli 100 erilaista rasvahappoa. Seuraavassa on esitetty ihmisen yleisimmät rasvahapot.

Voihappo                                       CH3(CH2)2COOH4:0

Kemiallinen kaava C4H8O2 ja sulamispiste −7,9 °C.
 On lyhytketjuinen tyydyttynyt rasvahappo, jota vapautuu voin härskiintyessä. Voihappoa esiintyy luontaisesti myös eläinrasvoissa. Voihappo on pahan hajuista ja makuista, mutta vaaratonta.
Suolistossa esiintyvä voihappo näyttää hillitsevän tulehdusta ja syöpäsolujen kasvua sekä vähentävän happiradikaalien syntyä.
Yhdistettä esiintyy myös kukkien tuoksuissa ja semiokemikaalina eliöiden viestinnässä. Voihappoa muodostuu myös lehtipuiden kirvojen mesikasteesta, jolloin Suomessa etenkin lehmusten läheisyydessä saattaa keskikesällä haista härskiltä voilta.
Voihappo sekoittuu veteen.

Kapronihappo                             CH3(CH2)4COOH6:0

Kemiallinen kaava C6H12O2 ja sulamispiste –3 °C.
Kapronihappo, samoin kuin kapryylihappo ja kapriinihappo on saanut nimensä vuohien mukaan (latinaksi capra). Yhteensä nämä kolme happoa muodostavat 15 % vuohenmaidon rasvoista.
Yhdistettä esiintyy myös kukkien tuoksuissa ja semiokemikaalina eliöiden viestinnässä.

Liukoisuus veteen 20 °C:n lämpötilassa 1,1 g/100 ml.

Kapryylihappo                             CH3(CH2)6COOH8:0

Kemiallinen kaava C8H16O2 ja sulamispiste 16,7 °C.
Liukoisuus veteen 20 °C:n lämpötilassa 0,068 g/100 ml

Kapriinihappo                              CH3(CH2)8COOH10:0

Kemiallinen kaava C10H20O2 ja sulamispiste 31,6 °C.
Ei liukene veteen.

Lauriinihappo                               CH3(CH2)10COOH12:0

Kemiallinen kaava C12H24O2 ja sulamispiste 43,2 °C.
Yhdistettä esiintyy kookosöljyssäöljypalmun öljyssälaakeripuun öljyssä, ihmisen maidossa, vuohenmaidossa ja lehmänmaidossa. 
Vaikka lauriinihappo onkin tyydyttynyt rasva, se nostaa hyvää HDL-kolesterolia. Lauriinihapolla on myös havaittu olevan antimikrobisia ominaisuuksia sekä syöpäsolujen lisääntymistä hillitseviä vaikutuksia esimerkiksi paksusuolen syövän, rintasyövän ja kohdun limakalvon syövän kohdalla.
Liukoisuus veteen 20 °C:n lämpötilassa 0,006 g/100 ml.

Myristiinihappo                          CH3(CH2)12COOH14:0

Kemiallinen kaava C14H28O2 ja sulamispiste 54,4 °C.
 Myristiinihappoa esiintyy myös öljypalmussa (Elaeis guineensis), kookosrasvassa ja voirasvassa sekä pieninä määrinä eläinrasvassa ja kaskelotin rasvan sisältämässä öljyssä.
Ei liukene veteen.
Liukenee hieman etyylieetteriin; liukenee etanoliinasetoniin, kloroformiin,metanoliin; 
liukenee hyvin bentseeniin.

Palmitiinihappo                           CH3(CH2)14COOH16:0

Kemiallinen kaava C16H32O2 ja sulamispiste 63 °C.
Palmitiinihappo on tyydyttynyt pitkäketjuinen rasvahappo, joka on huoneenlämmössä (20 °C) olomuodoltaan kiinteää, värittömiä tai valkoisia kiteitä.
Palmitiinihappo on yleisin tyydyttynyt rasvahappo. Se on eräs yleisimmistä rakenneosasista eläin- ja kasvirasvoissa. Yhdistettä esiintyy myös kukkien tuoksuissa ja semiokemikaalina eliöiden viestinnässä.

Palmitiinihappo ei liukene veteen.
Liukenee etanoliin, asetoniin, bentseeniin; liukenee hyvin kloroformiin; ei saa käyttää etyylieetteriä.

Image result for Palmitiinihappo

Steariinihappo                               CH3(CH2)16COOH18:0

Kemiallinen kaava C18H36O2 ja sulamispiste 69–72 °C.
Steariinihappo on tyydyttynyt pitkäketjuinen rasvahappo, joka on huoneenlämmössä (20 °C) olomuodoltaan kiinteää, valkoisia kiteitä tai jauhetta, jolla on tunnusomainen haju.

STEARIINIHAPPO

Steariinihappo on tyydyttyneistä rasvahapoista yleisin palmitiinihapon jälkeen. Rasvoissa se esiintyy muiden rasvahappojen tavoin glyserolin kanssa esteröityneenä.

Kynttilöiden valmistukseen käytetty steariini on steariinihapon ja palmitiinihapon seosta.
Steariinihapon suolat ja esterit ovat stearaatteja. Yhdistettä esiintyy myös kukkien tuoksuissa ja semiokemikaalina eliöiden viestinnässä.

Steariinihappo ei liukene veteen.

Maapähkinäöljyhappo             CH3(CH2)18COOH20:0

Kemiallinen kaavi C20H40O2 ja sulamispiste 75,5 °C.
Arakidihappo (tunnetaan myös nimillä ikosaanihappo, eikosaanihappo ja maapähkinäöljyhappo) on tyydyttynyt rasvahappo, jonka molekyylissä on 20 hiiliatomin ketju. Yhdistettä on tavattu pieninä pitoisuuksina pähkinäöljyssä (1,1–1,7 %) ja maissiöljyssä (3 %). Yhdisteen nimi tulee latinan sanasta arachis, joka tarkoittaa pähkinää.

Kerta- eli yksittäistyydyttymättömät rasvahapot ovat rasvahappoja, joiden hiiliketjussa on yksi kaksoissidos. Niistä käytetään myös nimitystä monotyydyttymättömät rasvahapot.

Kertatyydyttämättömiä rasvahappoja esiintyy etenkin pähkinöissä, avocadossa ja oliivi- sekä rypsiöljyssä. 90 prosenttia ruoka-aineiden sisältämästä kertatyydyttämättömästä rasvahaposta on oleiinihappoa. Myös palmitoleiini- ja vakseenihappo ovat kertatyydyttämättömiä rasvahappoja.

Kertatyydyttymätömiä rasvahappoja syntyy myös nisäkkäiden elimistössä pitkäketjuisten tyydyttyneiden rasvahappojen hapettuessa.

Kertatyydyttämättömässä rasvahappomolekyylissä on kaksi vetyatomia vähemmän kuin vastaavassa tyydyttyneessä rasvahapossa, jossa on yhtä monta hiiliatomia. Pehmeissä kasvirasvoissa, esiintyvät kertatyydyttämättömät rasvahapot ovat esteröityneet glyserolin kanssa. Luonnossa kertatyydyttymättömät rasvat ovat yleensä cis-muodossa, eli kaksoissidokseen kiinnittyneiden hiiliatomien vetyatomit ovat samalla puolella.

Myristoleiinihappo14:1ω−5

Kemiallinen kaava C14H26O2. Puhdistetussa muodossa sen sulamispiste on -4 °C:ssa(24,8 °F; 269,15 K).
Myristoleiinihappo eli n-tetradekeenihappo (C14:1 n-5) on harvinainen omega-5-rasvahappo, jota tuotetaan myristiinihaposta delta-9-desaturaasi-entsyymin avulla. Yhdistettä esiintyy luonnossa muun muassa muskottikasvien (Myristicaceae-heimo) siementen sisältämässä öljyssä, jossa yhdisteen pitoisuus on jopa 30 %.

Palmitoleiinihappo16:1ω−7

Kemiallinen kaava C16H30O2 ja sulamispiste –0,1.
Se on kertatyydyttymätön omega-7-rasvahappo, jota esiintyy ihmisen rasvakudoksen glyserideissä ja erityisesti maksassa.
Aineen on todettu vähentävän insuliiniresistenssiä lihaksissa ja estävän beetasolujen tuhoutumista. Happoa on tavattu erityisesti australianpähkinöiden ja tyrnimarjojen sisältämissä öljyissä, joissa pitoisuus vaihtelee 17 % ja 40 % välillä.

Tyrnimarjat sisältävät öljyjä, joissa on palmitoleiinihappoa. Se vähentää insuliiniresistenssiä.

Insuliiniresistenssi tarkoittaa tilaa, jossa insuliinin vaikutus heikkenee. Insuliiniresistenssi aiheuttaa verensokerin nousua. Insuliiniresistenssi lisää huomattavasti kakkostyypin diabeteksen sekä sydän- ja verisuonisairauksien riskiä.

Öljyhappo18:1ω−9

Kemiallinen kaava C18H34O2 ja sulamispiste 13,4 °C.
Oleiinihappo on elollisen luonnon yleisin rasvahappo. Sitä on esimerkiksi rypsiöljyssä noin 60 % ja oliiviöljyssä noin 55–80 %, jossa tosin vapaina rasvahappoina vain noin 0,5–2,5 %. Oleiinihappo on myös lihan rasvojen yleisin rasvahappo, jonka osuus vaihtelee eläinlajista riippuen 20–50 % välillä.
Yhdistettä esiintyy kasveissa, kukkien tuoksuissa ja semiokemikaalina eliöiden viestinnässä.

Oleiinihappo ei liukene veteen, mutta se liukenee kaikissa suhteissa etanoliindietyylieetteriinasetoniinbentseeniintrikloorimetaaniin sekä tetrakloorimetaaniin.

90 prosenttia ruoka-aineiden sisältämästä kertatyydyttämättömästä rasvahaposta on oleiinihappoa.

Erukahappo22:1ω-9

Kemiallinen kaava C22H42O2 ja sulamispiste 28–32 °C.
Erukahappo eli cis-13-dokoseenihappo on pitkäketjuinen omega-9-rasvahappo.
Vaikka erukahappo on tyydyttymätön rasvahappo, se on osoittautunut terveydelle haitalliseksi. Tämän vuoksi rypsi- ja rapsiöljyä pidettiinkin aikaisemmin huono­laatuisina kasviöljyinä. Rypsistä ja rapsista on kuitenkin onnistuttu jalostamaan lajikkeita, joissa erukahappoa ei ole käytännöllisesti katsoen lainkaan, eikä myöskään glukosino­laatteja, jotka aikaisemmin estivät rypsin ja rapsin puristus­jätteiden käytön rehuna. Tällaisia lajikkeita sanotaan 00-lajikkeiksi eli kahden nollan lajikkeiksi ja niistä saatava öljy on hyvä­laatuista ja terveellistä.
Puhtaana erukahappo on neulamaisesti kiteytyvää ja veteen liukenematonta ainetta, joka liukenee etanoliin ja dietyylieetteriin.

Linolihappo18:2ω-6

Kemiallinen kaavaC18H32O2 ja sulamispiste –5 °C.
Linolihappo on ihmiselle välttämätön rasvahappo.
Ihmisen elimistö kykenee muuntamaan linolihappoa elintoimintojen kannalta välttämättömäksi arakidonihapoksi, mutta muunnoksen hyötysuhde on vain 0,3-0,6 prosenttia. Monella suomalaisella on geenimutaatio, joka lisää linolihapon muuntumista arakidonihapoksi.

Verisuonten sisäpinnan solut hapettavat poikkeuksellisen herkästi LDL-kolesterolin runsaasti sisältämää linolihappoa. Valtimonkovettumatautia sairastavien potilaiden LDL-kolesterolissa, veriplasmassa ja valtimoiden verisuoniplakissa esiintyy erityisen runsaasti linolihapon hapettumistuotteita, joiden hapettumisaste korreloi suoraan sairauden vakavuuden kanssa.

Ihmisillä tehdyt satunnaistetut kaksoissokkokeet ovat osoittaneet, että tyydyttyneen rasvan ja transrasvan korvaaminen linolihappoa runsaasti sisältävällä omega 6-rasvalla voi lisätä osanottajien kuolleisuutta esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin. Äidin liiallisen linolihapon saannin on havaittu lisäksi korreloivan lapsen neurologisiin kehityshäiriöihin. On olemassa myös viitteitä siitä, että ravinnon liiallinen linolihappopitoisuus lisää aivojen tulehdusriskiä, minkä todennäköisenä syynä pidetään linolihapon hapettumistuotteita. Tutkimuksista ei ole kuitenkaan saatu vahvistusta sille, että linolihappo aiheuttaisi tulehdusta muualla elimistössä. Tämä saattaa johtua siitä, että esimerkiksi monen suomalaisen FADS1-geenissä on linolihapon kertymistä vähentävä pistemutaatio rs174550, jonka seurauksena heidän elimistönsä muodostaa linolihaposta runsaasti arakidonihappoa. Kyseisen mutaation omaavien tulehdusarvot laskevat, jos ruokavalion linolihappopitoisuutta lisätään 30-50 millilitran päivittäisellä auringonkukkaöljyannoksella. Niiden koehenkilöiden tulehdusarvot puolestaan nousevat, joilta kyseinen mutaatio puuttuu.

Eläinkokeissa on havaittu, että monityydyttymättömiin rasvahappohin kuuluva linolihappo lihottaa enemmän kuin tyydyttynyt rasva.

Arakidonihappo20:4ω-6

Kemiallinen kaava C20H32O2 ja sulamispiste −49 °C.
Arakidonihappo on eläinperäinen monityydyttymätön omega-6-rasvahappo. Kemiallisesti arakidonihappo on karboksyylihappo, jossa on 20 hiiliatomia ja neljä cis-kaksoissidosta; ensimmäinen kaksoissidos on kuudennessa hiilessä hiiliketjun omega-päästä laskettuna ja siitä voidaan käyttää myös lyhennettä 20:4(n-6).
Arakidonihappoa esiintyy lähes kaikissa eläinperäisissä elintarvikkeissa, mutta sen pitoisuudet ovat pieniä. Sardiinit, kananmunat, luonnonlohi sekä broilerin- ja sianliha ovat parhaita arakidonihapon lähteitä. Liha muodostaa niin suuren osan länsimaisesta ruokavaliosta, että se on suurin yksittäinen arakidonihapon lähde.
Arakidonihappoa esiintyy runsaasti myös äidinmaidossa, ja tutkijat ovat esittäneet, että sitä pitäisi lisätä pakollisena äidinmaidonkorvikkeisiin.

Alfalinoleenihappo18:3ω-3

Kemiallinen kaava C18H30O2 ja sulamispiste −16,5 °C.
Alfalinoleenihappo toimii muiden rasvahappojen tavoin eikosanoidien rakennusaineena. Ihmisen elimistö kykenee lisäksi valmistamaan alfalinoleenihaposta pieniä määriä biologisesti aktiivista eikosapentaeenihappoa (EPA), joka on ihmiselle välttämätön omega-3-rasvahappo. Joidenkin ihmisten elimistö kykenee valmistamaan alfalinoleenihaposta myös pieniä määriä dokosaheksaeenihappoa (DHA), joka myös on omega-3-rasvahappo.
 Alfalinoleenihapon on ajateltu vähentävän sydänsairauden riskiä pitämällä yllä sydämen normaalia rytmiä ja sykettä. Tutkimuksista ei ole kuitenkaan löytynyt tukea sille, että alfalinoleenihappo olisi välttämätöntä tai erityisen hyödyllistä sydänterveyden kannalta.

Eikosapentaeenihappo20:5ω-3

Kemiallinen kaava C19H29COOH ja sulamispiste –54 – –53 °C.
Eikosapentaeenihappo eli EPA on omega-3 rasvahappoihin kuuluva monityydyttymätön rasvahappo, jota saadaan lähinnä kalasta. EPAa valmistetaan viljellyistä mikrolevistä tai kalan luurankolihasta uutetuista öljyistä erotukseksi kalanmaksaöljyistä
Sitä on eniten rasvaisissa kalalajeissa kuten makrillissa,   ankeriaassanahkiaisessasillissä ja lohessa.
EPA-rasvahappoa esiintyy hyvin pieninä pitoisuuksina solukalvoissa. EPAn vaikutusta verenkiertoonhormoneihin ja aivojen toimintaan on tutkittu paljon. Japan EPA Lipid Intervention Studyn (JELIS) tulosten mukaan korkea veren plasman EPA-pitoisuus laski vakavien sydänkohtaustapahtumien riskiä.

Dokosaheksaeenihappo22:6ω-3

Kemiallinen kaava C22H32O2 ja sulamispiste -44 °C.
On omega-3-rasvahappoihin kuuluva monityydyttymätön rasvahappo, jota saadaan lähinnä kalasta. Sitä on eniten rasvaisissa kalalajeissa kuten makrillissalohessaankeriaassanahkiaisessa ja kilohailissa.
DHA-rasvahappoa esiintyy harmaassa aivoaineessa, hermosoluja suojaavassa myeliinissä ja solukalvoissa. Sen vaikutusta sähköisten impulssien liikkumiseen hermosoluissa on tutkittu paljon. Yhdysvaltalaiset tutkijat suosittelevat usein juuri DHA:n antamista ravintolisänä, kun taas Euroopassa on enemmän sellaisia, jotka suosivat EPAa. Kummankaan erityisistä vaikutuksista kaikkiin niiden säätelemiksi väitettyihin prosesseihin ei ole kiistatonta näyttöä.

Tässä on funtsailun paikka:

Kun lukee aika yksitoikkoista ja raskasta tekstiä rasvahapoista, niin sieltä erottuu kuitenkin muutamia fysikaalisia ja kemiallisia rasvahappojen ominaisuuksia, joita kannatta mietiskellä hiukan tarkemmin. Niillä voi olla vaikutusta ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen.
Tarkastellaan rasvahappojen rakennetta, sulamispistettä ja liukoisuutta veteen sekä muihin nesteisiin, kuten etanoliin (alkoholi).

Rakenne

Tyydyttyneiden rasvahappojen hännät ovat suoria, jäykkiä hiilitikkuja. Vetyatomi on tyydyttänyt hiiliatomien kaikki yksinkertaiset, vapaat liitokset. Hännän pituus eli hiiliatomien määrä vaikuttaa rasvahappomolekyylin ominaisuuksiin.
Voihappo on lyhyt (4 hiiliatomia) hiilitikku. Sen sulamispiste on pakkasen puolella (−7,9 °C) ja se sekoittuu veteen, mutta liukenee kaikissa suhteissa etanoliin. Voissa on voihappoa ja se härskiintyy lievästi jo jääkaappilämpötilassa. Voihapon moolimassa on 88,1 g/mol ja suhteellinen tiheys 0,96 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3).
Voihappo on pieni ja kevyt sirppana, joka imeytyy ihmisen aineenvaihduntaan helposti suun limakalvolta ja kulkee ihmisen suonissa juohevasti uiskennellen nestemäisessä muodossa.

Palmitiinihappo on yleisin tyydyttynyt rasvahappo. Se on eräs yleisimmistä rakenneosasista eläin- ja kasvirasvoissa. Se on pitkä ja jäykkä hiilitikku (16 hiiliatomia), jonka liikkuminen vapaana rasvahappona ihmisen veri- ja imusuonissa on hankalaa.
Samoin on asia steariinihapon kanssa. Steariinihappo on tyydyttyneistä rasvahapoista yleisin palmitiinihapon jälkeen. Rasvoissa se esiintyy muiden rasvahappojen tavoin glyserolin kanssa esteröityneenä (rasvat ovat glyserolin ja rasvahappojen estereitä).

Kuvassa on palmitiinihapon triglyseridi.

Triglyseridissä voi rasvahappona olla sekaisin tyydyttyneitä ja tyydyttymättömiä rasvahappoja, joiden hiiliketjussa on yleensä 14, 16 tai 18 hiiliatomia.
Kertatyydyttämättömistä rasvahapoista oleiinihappo (öljyhappo) on erittäin suosittu triglyseridin osa. Oleiinihappo on elollisen luonnon yleisin rasvahappo. Sitä on esimerkiksi rypsiöljyssä noin 60 % ja oliiviöljyssä noin 55–80 %, jossa tosin vapaina rasvahappoina vain noin 0,5–2,5 %. Oleiinihappo on myös lihan rasvojen yleisin rasvahappo, jonka osuus vaihtelee eläinlajista riippuen 20–50 % välillä.

90 prosenttia ruoka-aineiden sisältämästä kertatyydyttämättömästä rasvahaposta on oleiinihappoa.

Aikuisessa ihmisessä on kolmenlaista rasvaa:

  • Rakennerasvaa 1 – 2 kg solukalvojen ja solun rakenteiden osana.
  • Varastorasvaa on rasvakudoksista noin 80 %, nuoressa miehessä keskimäärin 12 kg ja naisessa 15 kg. Sitä on mm. sisäelimien ympärillä iskunvaimentimina ja lämmöneristeenä.
  • Ruskeaa rasvakudosta, joka pystyy tuottamaan nopeasti lämpöenergiaa.

Norjan rasvaisessa lohessa on silminnähden ruskeaa rasvakudosta selkäruodon ympärillä.

Sulamispiste

Ihmisen aineenvaihdunta tapahtuu noin + 37 °C:een lämpötilassa.
Ihmisen rasvahappojen sulamispistealue on laaja:

  • Maapähkinäöljyhappo, sulamispiste 75,5 °C.
  • Steariinihappo, sulamispiste 69–72 °C.
  • Palmitiinihappo, sulamispiste 63 °C.
  • Myristiinihappo, sulamispiste 54,4 °C.
  • Lauriinihappo, sulamispiste 43,2 °C.
  • Kapriinihappo, sulamispiste 31,6 °C.
  • Kapryylihappo, sulamispiste 16,7 °C.
  • Kapronihappo, sulamispiste –3 °C.
  • Voihappo, sulamispiste −7,9 °C.
  • Myristoleiinihappo, sulamispiste – 4 °C.
  • Palmitoleiinihappo, sulamispiste –0,1.
  • Öljyhappo, sulamispiste 13,4 °C.
  • Erukahappo, sulamispiste 28–32 °C.
  • Linolihappo (LA), sulamispiste –5 °C.
  • Arakidonihappo (ARA), sulamispiste −49 °C.
  • Alfalinoleenihappo (ALA), sulamispiste −16,5 °C.
  • Eikosapentaeenihappo (EPA), sulamispiste –54 – –53 °C.
  • Dokosaheksaeenihappo (DHA), sulamispiste -44 °C.

Luettelosta havaitaan, että viiden ylimmän rasvahapon sulamispiste on selvästi ihmisen kehon normaalin lämpötilan yläpuolella. Kapriinihapon ja erukahapon sulamispiste on siinä kiikun kaakun.
Näin ollen on ilmeistä, että nämä rasvahapot ihmisen kehoon joutuessaan seilaavat siellä veren mukana vapaina rasvahappoina kiinteässä muodossa ja aiheuttavat kaikenlaista harmia.

Näitä rasvahappoja, tyydyttynyttä rasvaa, kovaa rasvaa, tulee aineenvaihduntaan ravinnon mukana. Kookkaiden eläinten (nauta, sika, lammas, hirvi, hevonen, härkä, kauris…) lihassa ns. punaisessa, sitkeässä lihassa näitä on huomattavan paljon. Kovaa rasvaa on salakavalasti monissa juustoissa, täysmaidossa, voissa, kermaviilissä, turkkilaisessa jogurtissa, rasvaisissa makkaroissa jne.

Luettelon viisi alinta rasvahappoa ovat ihmiselle välttämättömiä. Niistä kolmella (ARA, EPA, DHA) on erittäin alhainen sulamispiste. EPA ja DHA ovat rasvaisten kalojen tuotteita. Kylmissä valtamerissä veden lämpötila voi olla suolapitoisuuden johdosta – 1…- 3 °C. Näissä oloissa kalat eivät tulisi toimeen luettelon yläpään rasvoilla. Ihmisen kehossa nämä rasvat ovat erittäin juoksevia ja tästä johtuen terveysvaikutteisia.
Miinus kolmenkymmenen (- 30 °C) asteen pakkasessa puhdas voi on kivikovaa, mutta kalarasvat ovat vielä nestemäisessä muodossa.

Liukoisuus

Voihappo liukenee jo suun limakalvolta ja suoraan suolesta verenkiertoon, koska se on pieni (4 hiiliatomia) ja kevyt molekyyli. Se sekoittuu veteen ja liukenee kaikissa suhteissa etanoliin (alkoholiin). Pari muutakin lyhythäntäistä rasvahappoa liukenee jonkin verran veteen, mutta yleensä kaikki rasvahapot liukenevat etanoliin.

Täällähän tulee vastaan eräs kohtuullisen alkoholinjuonnin hyvistä puolista. Alkoholeissa oleva etanoli liuottaa rasvahappoja ja tältä osin edistää kehon hyvinvointia ja jopa ihmisen terveyttä. Etanolin terveysvaikutus kohdistuu lähinnä verisuoniston kuntoon.
Oulussakin oli näkyvästi pultsareita 1970- ja 1980 luvuilla. He pitivät pieniä nuotiopiirejä ja nautiskelivat erilaisia alkoholipitoisia juomia. Erään vanhan pultsarin ruumiinavauksessa lääkäri totesi, että hänen verisuonistonsa oli priimakunnossa. Verisuonet olivat sisäpinnaltaan sileitä kuin nuorella miehellä, tukoksia eikä plakkia näkynyt missään. Mutta hänen sisäelimet maksa, perna, haima, munuaiset, sydän ja aivot olivat ihan paskana. Pultsarit eivät olleet kohtuukäyttäjiä.